Ajatuksia journalismin ylösnousemuksesta

Muutama viikko sitten Mynewsdeskin aamiaistilaisuudessa heidän Suomen maajohtajansa Markku Törhönen esitti digitaalisesta toimintaympäristöstä muutamia kärkkäitä väitteitä, joilla hän halusi hieman ravistella croissanttien pehmittämää yleisöä. Eniten keskustelua herätti jo muutaman vuoden ajan maailmalla esillä ollut teesi “sosiaalinen media tappaa journalismin”.  

Allekirjoittaneellakin luonnollisesti oli – molempien väitteen osa-alueiden parissa jo pidempään toimineena – enemmän tai vähemmän painavaa sanottavaa aiheesta. Journalismi on yksi mielenkiintoisimmista aihepiireistä, joita sosiaalinen media on muuttanut: journalismi perustui syntymästään saakka säänneltyyn tiedonvälitykseen, joka oli harvojen käsissä. Sosiaalinen media teki meistä kaikista sisällön tuottajia, julkaisijoita, medioita. Tiedonvälityksen oligarkia mureni sen myötä. Sama kävi vanhoille ansaintamalleille.

Jäsenneltyäni painavaa sanottavaani näin jälkikäteen, päädyin seuraaviin viiteen teesiin, jotka kuvaavat 2000-luvulla tapahtunutta muutosta journalismissa, kiitos sosiaalisen median:

• Journalistit eivät ehdi enää ensimmäisenä. Suomen Journalistiliittoon kuuluu noin 16 000 journalistia. Kamerakännykällä ja Facebook-tilillä varustettuja potentiaalisia kansalaisjournalisteja on Suomessa noin 2 miljoonaa. Kun kaupungilla tapahtuu jotain merkittävää, voi lyhyen matematiikankin todennäköisyyslaskutoimituksella arvioida kumpi edellä mainituista uutisoi siitä ensimmäisenä. Tämä on nähty niin Sellon surmatöihin kuin Osaman kiinni saamiseen liittyvässä tiedottamisessa.
• Journalistit tuovat keskusteluun jotain uutta. Sosiaalinen media on keskustelua, ja toimittajat osallistuvat tähän keskusteluun toimittamalla, tuottamalla, taustoittamalla ja objektiivisesti tarkastelemalla. Media-alan visionääri ja pitkän linjan journalisti Jeff Jarvis toteaa, että asioista keskustellaan, oli toimittajia tai ei – heidän roolinsa on tuoda lisäarvoa suuren yleisön käymiin keskusteluihin.
• Journalistit ammentavat sosiaalisesta mediasta. Journalistiliiton ja viestintätoimisto Aleksi Kaiun tuoreen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta toimittajasta hyödyntää somea työssään. Suomessa suosituimpia kanavia ovat tutkimuksen mukaan Wikipedia ja Facebook.
• Journalistit hukkuvat tietotulvaan. Maailmassa on enemmän tietoa kuin koskaan ennen. The Economist -lehti arvioi, että viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana olemme tuottaneet enemmän informaatiota kuin koko historian aikana ennen sitä. Toimittajat tarvitsevat tukea ja työkaluja selviytyäkseen tietotulvan kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi tiedotteiden läpimenossa: Suomessa joka viides valtamedian lehtijuttu on kopioitu suoraan tai lähes suoraan tiedotteesta – verkossa jopa joka kolmas, kertoo Helsingin yliopiston Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimus.
• Journalismi tarvitsee tämän päivän bisnesmalleja. Kuka tekee sen journalismille, minkä Spotify teki musiikkiteollisuudelle? Tarvitaan sekä uudenlaisia tuotteita ja jakelumalleja (kuten kotimainen Scoopinion) että kansalaisjournalismiin istuvia palkkiomalleja (yksinkertaisimmillaan Seiskan lukijakuvan viidenkympin korvaus, pidemmälle vietynä korealaisen OhMyNewsin malli, jossa 80 % sisällöstä tulee amatööreiltä).

Kuten muillakin sosiaalisen median mullistamilla aloilla, myös journalismissa on tärkeää tunnistaa muutokset ja sopeutua niihin. Paluuta vanhaan tuskin tulee tapahtumaan – sen verran tyytyväisiä ihmiset ovat kaikkien saatavilla oleviin julkaisutyökaluihin. Menestys alkaa mukautumisesta, mukautuminen vanhasta vapautumisesta.

Journalism is dead. Long live journalism!

Jari Lähdevuori on yksi digitaalisen markkinoinnin ajatushautomo Kurion perustajista. Työkseen hän tutkii, havainnoi ja hyödyntää digitaalisia kanavia ja sosiaalista mediaa asiakkaidensa liiketoiminnan hyväksi.